Yhteenveto Futsal-Ykkösen kaudesta 2024-2025

Sarjapaikka säilyi helposti, mutta sijoitus tasaisessa keskikastissa oli kaukana, kaukana kärkikaksikosta KF Kosova ja TP-Kaarle, joista ensinnä mainittu nousi Futsal-Liigaan. TP-Kaarle kohtaa liigakarsinnoissa vielä maaliskuun aikana Liikunnan Riemun. Kakkoseen tippuivat kauden päätteeksi EBK ja AS Moon.

 

AU lähti kauteen maltillisin muutoksin. Juho Marttila jätti joukkueen ja Aladin Ljesnjanin pelasi vain ensimmäiset kolme kierrosta, mutta muita lähtijöitä joukkueessa ei ollut. Yhtään uutta kasvoa joukkueeseen ei liittynyt, mutta sen sijaan uusvanhoja kavereita saatiin takaisin rinkiin, kun Henri Saarinen, Mikko Mäkelä ja Teemu Virtanen liittyivät Purppuralohikäärmeisiin kesken kauden.

 

Saarisen kausi meni pipariksi heti ensimmäisessä ottelussaan, kun miekkosen sormi murtui jo alkulämmittelyssä. Edessä oli pitkä huili, jonka myötä ottelumäärä jäi vain kahteen. Mäkelän rooli jäi "jokeripelaajaksi", kuten ennalta molemmilla osapuolilla olikin ehkä odotettavissa. Virtasen paluuta odotettiin hartaasti ja pitkään. Miehen vaikutus peliin oli kevätkaudella näkyvä. Vanha kunnon ykköskenttä pääsi muutaman pelin taas loistamaan yhdessä Virtasen tasapainoittavan vaikutuksen myötä.

 

Ykkönen pelattiin tällä kaudella vain 11 joukkueen voimin, kun oululainen Tervarit luopui sarjapaikasta nolosti hetki ennen kick-offia pelaajapulaan vedoten. Oli alkujaan selvää, että jos Ykkösestä nousta haluaa, niin peleistä pitää voittaa se 75 prosenttia, mikä olisi tällä kaudella ollut kappalemääränä 15 voittoa. Tämä luku perustuu edeltävien kausien nousijajoukkueiden vastaaviin lukemiin.

 

AU:n kausi meni ylläolevan suhteen toivottomaksi oikeastaan jo neljän ensimmäisen kierroksen jälkeen. Tuloksena oli yksi voitto ja kolme tappiota. Avauspelissä TP-49 kaatui rutiinilla, muttei mitenkään säkenöivällä pelillä. Sen jälkeen Pohjanmaan tuplassa kaadettiin kylmää vettä niskaan, kun tappiot tulivat sekä Kiistolle että TP-Kaarlelle. TP-Kaarle oli kauden aikana ainoa joukkue, kenen kanssa ei taisteltu rehellisesti pisteistä keskinäisissä kohtaamisissa. He olivat pelillisesti sarjan paras joukkue, mutta yksilötaidossa Kosova veti pidemmän korren, jota buustasi fanien antama tuki kannatuksellaan.

 

Neljännessä pelissä AU:n kauden kuvaan astuivat käsittämättömät sulamiset. Täysin selvä peli AS Moonia vastaan tilanteessa 3-0 kääntyi varkain maalin tappioksi. Viimeinen maali tuli tyhjiin, kun AU tiesi, että tuo ottelu olisi pakko voittaa ja haki riskillä voittoa lentävällä maalivahdilla pelaten. Sulamiset eivät jääneet syyskaudella siihen, vaan sellaiset nähtiin vielä Espoossa EBK:ta vastaan ja myös kotona FC Kurenpoikia vastaan Tuomas Happosen juhlapelissä. Espoossa sulaminen oli seurahistorian draumaattisimpia kokemuksia.

 

Syyskauden pistepotti jäi niin ohkaiseksi (10), että sarjan kärkisijoista ei enää tarvinnut haaveilla, koska kärki eteni niin takuuvarmasti voitosta voittoon. AU:n kauteen mahtui sekaan toki myös hyviä pelejä. Ongelma oli siinä, ettei niitä saatu ikinä toistettua kovin montaa putkeen. Paras vaihe osui tämän vuoden alkuun, kun AU sai sentään kolmen ottelun voittoputken aikaiseksi.

 

Vastustajista Tervakosken Pato oli ainoa, jonka AU pystyi voittamaan molemmissa keskinäisissä kohtaamisissa. Ne tulivat sellaisella rutiinipelillä, jota olisi toivonut näkevän monessa muussakin pelissä. Kauden ikimuistoisimmat pelit olivat eittämättä molemmat derbyt, kun kosovalaisfanit pitivät tunnelmasta huolen ja pelitapahtumatkin olivat alusta loppuun tasaisen jännittävät. Derbyjen loppujen isot tuomiot jättivät kitkerän jälkimaun, mutta peleissä tuomarina ollut kaveri jälkikäteen pahoitteli parivaljakon virheitä, mikä oli ihan reilusti tehty. Derbyjä jäädään kaipaamaan.

 

Loukkaantumiset olivat AU:lle valtava murhe läpi kauden. Saarisen jo mainitun sormen lisäksi syyskautta varjostivat Aake Alisaaren ja Otto Rouhiaisen nilkkavammat. Tuntui, että koko ajan uutta ukkoa ilmoittautui lasaretin puolelle. Kevätkaudella polvivammat päättivät ydinrunkopelaajien Riku Tammisen, Rei Hodan ja Aleksi Pekosen kaudet.

 

Ennen loukkaantumistaan Tamminen oli yksi AU:n parhaista pelaajista. Hän iski melkein joka pelissä palloa pömpeliin. Verkko heilui pelaamissaan otteluissa kaikkia muita joukkueita paitsi KF Kosovaa vastaan. Tuollainen tasaisuus on joukkueelle valtava voimavara, ja nyt maalit eivät syntyneet ylivoimalla pelaten, kuten usein aikanaan liigapeleissä. Hän oli kauden selkeimpiä onnistujia yksilötasolla. Huhujen mukaan hän aikoo ensi kaudella vielä tuplata maalimääränsä.

 

Sarjataulukkoa katsomalla AU:n isoin pelillinen ongelma löytyy nopealla vilkaisulla. Maaleja menee edelleen aivan liikaa omiin. AU päästi sarjassa maaleja joukkueista toiseksi eniten, kun niitä meni omiin keskiarvomatematiikalla 4,55 ottelua kohden. Maaleja AU pystyi sentään vastapainoksi tekemään neljänneksi eniten, kun lukema oli 4,1 maalia ottelua kohden. Kyllä tuokin lukema täytyy ensi kaudella hilata yli viiden.

 

Valmentajat Sami Happonen ja Jouni Virta pääsivät vastaamaan muutamaan kysymykseen kautta koskien lukematta mediatiimin ylläolevaa ränttiä.

 

Sami:

Mistä kausi 2024-2025 muistetaan AU:n osalta?

- Mielestäni pelailu on kuvaava sana tälle kaudelle. Ehkä siinä heti alkukaudesta olisi pitänyt jotenkin saada joukkue rauhoitettua, sillä kun voittoja ei tullut, meni homma aavistuksen puristamiseksi.

 

Kuinka joukkue onnistui tällä kaudella pelillisesti?

- Ei voi puhua edes pelillisestä onnistumisesta, jos loppusijoitus on kahdeksas. Kyllä me mielestäni kausi kaudelta ollaan futsalmaisempi joukkue. Tässä on nyt pari kautta mennyt niin, että periaatteessa pelaamme ihan hyvää futsalia ja järjestäen luomme enemmän paikkoja ja paikan aihioita. Mutta kun pallo pitäisi laittaa reppuun, ei taso riitä ja homma menee neppailuksi. Puolustuspelillisesti meillä on ongelmia kenttätasapainon kanssa, joka tarkoittaa, että vastustajat saavat liian paljon miesylivoimaisia vastahyökkäyksiä. Ja tässä on selkeä syyseuraussuhde. Kun hyökätessä ei olla tarpeeksi päättäväisiä, saa vastustaja jossain kohtaa liian vaarallisia tilanteita.

 

Onko jotain yksilöitä, joita tästä kaudesta haluat nostaa esiin?

- Yksilöistä ei kukaan nyt mitään tykkikautta pelannut. Rikulta ja Peetulta tuli mielestäni pientä tasonnostoa ja ensin mainitun polvivaivat olivat suuri sääli. Mikko Köönikäs pelasi parhaan kautensa miesmuistiin. Muuten ei potentiaaleja mielestäni hätyytelty. Samat naamat edelleen isoimmassa tulosvastuussa olivat, mutta aiempina kausina on tullut enemmän tehoja etenkin sarjataso huomioiden.

 

Jouni:

Kuinka hyvin Futsal-Ykkönen sarjana vastasi odotuksiasi?

- Futsal-Ykkönen oli juuri niin kova ja tasainen sarja kuin odotinkin. Mikä tahansa joukkue saattoi haastaa ja voittaa minkä tahansa joukkueen. AU:n vinkkelistä katsoen ainoastaan kakkoseksi sijoittunut TP-Kaarle oli meitä selityksittä parempi kahteen kertaan. Itse tykkäsin entisenä monivuotisena junnukoutsina lisäksi siitä, että tosi monessa joukkueessa pelasi nuoria pelaajia, joista on vielä vuosikausia iloa futsalin pääsarjoissa. Entisiä ja nykyisiä U19-maajoukkuepelaajia löytyi tosi paljon, niin myös meiltä Aaken muodossa.

 

Mikä oli AU:n suurin onnistuminen kaudessa?

- AU:n suurin onnistuminen oli maalivahtinelikon tasaisen hyvät otteet läpi kauden. Neljä veskaa, jotka suorittivat hyvin. Otteissa näkyi se, että mekein kaikki veskamme selvisivät kaudesta suht ehjinä. Näin ollen he pääsivät treenaamaan säännöllisesti ja olen iloinen siitä, että he siirsivät nuo mainiot treeniotteet myös matseihin. Yksittäisistä onnistumisista nostaisin esiin vielä Tumpin. Kapteeni pelasi kaikki kauden matsit isoilla minuuteilla ollen jälleen kerran joukkueen avainhahmoja. Etenkin näin loukkien sävyttämällä kaudella oli kova veto.

 

Mikä ottelu jäi itsellesi parhaiten mieleen?

- Itselle jäi parhaiten mieleen JoSePa-AU Joutsassa ja koko se vierasreissu kaikkine mausteineen. Oltiin ekalla puokilla jo 4-1 perässä, mutta käännettiin matsi lopulta riemukkaasti 4-8-vierasvoitoksi. Peksi painoi hatullisen verran byyrejä, Peetu teki maalin, ensin kuivikkaan pettynyt vierailu matsin jälkeen Hartolan Jari-Pekassa, mutta onnistuneempi visiitti sen jälkeen paikallisessa S-Marketissa, leppoisa voittajafiilis ja musavisa bussissa... joo, tää oli se mulle parhaiten mieleen jäänyt matsitapahtuma.

 

Loppusanat

Kausi on nyt käsitelty ja sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Tästä pitäisi olla ainakin suhteellisen helppoa lähteä parantamaan. Eli käännetään katseet tiukasti eteenpäin, vaikka historiaamme tullaankin varmasti kosolti fiilistelemään, sillä ensi kaudella on luvassa hienoja asioita, kun Alastaron Urheilijat täyttää 80 vuotta vuoden vaihduttua.

 

Pelaajatilastot Futsal-Ykkösessä 2024-2025 (Ottelut, tehopisteet)

Luoma Jani 18, 12+18=30

Happonen Tuomas 20, 13+9=22

Louhela Mikke 9, 11+8=19

Tamminen Riku 13, 12+6=18

Hoda Rei 12, 6+3=9

Loponen Juuso-Petteri 17, 5+4=9

Alisaari Aake 15, 3+5=8

Muurinen Eelis 17, 5+2=7

Pekonen Aleksi 17, 4+1=5

Teemu Virtanen 6, 3+2=5

Rouhiainen Otto 13, 2+2=4

Niinimäki Petri 15, 1+1=2

Köönikäs Mikko 15, 1+1=2

Nieminen Eemil 17, 0+2=2

Mäkelä Mikko 7, 1+0=1

Mettälä Ilari 1, 1+0=1

Ljesnjanin Aladin 3, 0+1=1

Aaltonen Eeli 13, 0+0=0

Salonen Joel 11, 0+0=0

Saarinen Henri 2, 0+0=0

Happonen Sami 1, 0+0=0

 

Joukkuetilastot Futsal-Ykkösessä 2024-2025

(Ottelut, voitot, tasapelit, tappiot, tehdyt maalit-päästetyt maalit, pisteet)

20 / 8 / 2 / 10 / 18 / 82–91 / 26

 

Kuva: Henrik Siiskonen