Tällä joukkue varmisti liigapaikkansa myös kaudelle 2022-2023. On aika summata mennyt kausi pakettiin Purppuralohikäärmeiden näkökulmasta.
Alkusanoiksi kerrottakoon, että tavoitteeseen päästiin. Tavoite numero yksi oli uusia sarjapaikka, keinolla millä hyvänsä. Tällä kertaa se vaati liigakarsinnat, kun joukkue päätyi runkosarjassa täpärästi sijalle 11. Sanaa täpärästi on lupa käyttää kahteen suuntaan, sillä paremmalla maalierolla AU olisi voinut olla sijalla kymmenen, koska TPK keräsi kauden aikana samaiset 13 sarjapistettä. Ykköseen suoraan pudonnut JoSePa oli puolestaan vain pisteen päässä AU:sta, joten peräpäässä marginaalit taivaan ja helvetin välillä olivat pienet.
Liigakarsinnoista voisi kirjoittaa täysin oman eepoksensa, mutta luotetaan siihen, että pelit tarjosivat sen verran draamaa, että ne jäävät elämään tarinoiksi pelaajien ja kannattajien keskuuteen vielä vuosiksi. Etenkin vieraspeli Raahessa oli unohtumaton kokemus 543 äänekkään katsojan edessä. Kokonaisuutena karsinnat antoivat paljon täytettä AU:n eväsreppuun. Tiukassa paikassa pelaaminen ja paineensietokyky on tullut tutuiksi kahtena peräkkäisenä keväänä.
Täältä sinne ja sieltä tähän
Mutta miten sinne karsintoihin pitkän liigarupeaman jälkeen päädyttiin? AU lähti kauteen 90-prosenttisesti samalla miehistöllä, millä se oli Ykkösestä sensaatiomaisesti tiensä Suomen pääsarjan kirkkaisiin valoihin raivannut. Uusina pelaajina joukkueeseen tulivat Teemu Virtanen ja Emdad Palani. Kumpikin pelaajista pelasi itsensä AU-kannattajien sydämiin useilla hyvillä peleillään. Kaverit pääsivät joukkueeseen todella hyvin sisään ja otteet kentällä olivat loistavia - etenkin siihen nähden - että Virtanen siirtyi seuraan Kolmosessa pelanneesta Lauttakylän Lujasta ja Palani Kakkosessa pelanneesta Nations Unitedista.
Virtasella tosin oli taustaa liigaympyröistä neljän ottelun verran muutaman vuoden takaa Ilveksen organisaatiosta. Muutoin AU:n joukkue oli täynnä pelkkiä liigadebytantteja. 17 liigadebytanttia, joista kymmenen pelaajaa pääsi maistamaan, miltä se liigamaali maistuu. Myös Virtanen pääsi maistamaan ensimmäisen kerran liigamaalin iskemistä, kun hän niittasi AU:n seurahistorian ensimmäisen liigamaalin Suonenjoella syyskuussa KaDy:n vieraana.
Kokonaisuudessaan Alastaron syyskausi oli hankala. Liigan taktiseen puoleen kesti sopeutua, ja oma pelikirja tuntui olevan kansia myöten repaleinen. Kauden yhdeksän ensimmäistä ottelua tuotti merkintöjä vain sarjataulukon tappiosarakkeeseen. Sekaan mahtui umpisurkeita pelejä, ja pari sellaista ottelua, joissa realismi iski kylmästi päin näköä. Sarjassa oli kaksi joukkuetta, joita AU ei pystynyt haastamaan millään tasolla; KaDy ja Akaa Futsal. Muiden kanssa saatiin sentään pelit aikaiseksi.
Yksi ilta Joutsassa
Yhdeksän ensimmäistä ottelua meni maalierolla 15-60, hyhhyh. Takaraivoon alkoi hiipiä vääjäämättä ajatus, että voitetaanko me turkanen yhtään ottelua kauden aikana. Sitten koitti joulukuun 4. päivä ja matkapeli Joutsaan. Isäntäjoukkue JoSePa oli AU:n tavoin pelannut heikon alkukauden, joten Purppuralohikäärmeet tiesi, mikä pitkän päivän ainoa tavoite oli, kolme sarjapistettä. Ja se tuli. Dramaattinen peli, joka ratkesi vasta viimeisellä kahdella minuutilla. 3-3-tasatilanteessa Henri Saarinen koppasi JoSePan kympinrankkarin kiinni, ja vain parikymmentä sekuntia myöhemmin Mikke Louhela iski AU:n voittomaalin.
Vapautuneisuuden määrälle ei löytynyt asteikkoa, kun AU fiilisteli paluumatkan ajan ensimmäistä voittoaan Niinimäen bussissa. Usko ja luotto omaan tekemiseen löytyi, ja AU sai pisteidensä myötä leikkikavereikseen JoSePan ja TPK:n. Taistelu sarjapaikasta sai luvan alkaa uudella henkisellä kapasiteetilla.
Futsal-Liigassa ei ole budjetoituja pisteitä tarjolla, vaan jokainen piste pitää ansaita. Täten tammikuussa AU päätti lisätä puita uuniin keskellä kylmintä talvea. Tammikuussa joulutauon jälkeen AU:lla oli edessään neljä ottelua tiiviiseen tahtiin. Joukkue pisti näissä ToPV:n, TPK:n ja Mad Maxin nippuun, ja kohenteli asemiaan putoamistaistelussa huomattavasti. Neljässä ottelussa vain - ulkomaalaistähdillä porskuttanut - FC Kemi oli pari maalia liian vahva.
Se pelkästään, että Alastaro napsi nuo voitot oli jo kova temppu. Mutta kun tarkastelee matseja lähemmin, niin suoritusta voi sanoa piinkovaksi. AU oli nimittäin jokaisessa kyseisissä voitto-otteluissaan vähintään kahden maalin verran tappiolla. TPK:ta vastaan ero oli puoliajalla peräti kolme maalia, mutta AU aina vain nousi rinnalle ja ohi. Se kertoi jotain tämän kauden joukkueen henkisestä voimavarasta. Selkä seinää vasten joukkue venyi kerta toisensa jälkeen parhaimpaansa.
Hei hei tammikuu
Villeimmät AU-kannattajat elättelivät toiveita jopa playoff-paikasta hurjan tammikuun jälkeen, kun edessä olevien joukkueiden selät alkoivat tulla vastaan. Sitten tuli pitkä maajoukkuetauko EM-kisojen vuoksi. AU:n kannalta tauko tuli pahimpaan mahdolliseen aikaan. Silloin kun peli kulkee, niin joukkueen tarvitsi saada pelata. Kolmen viikon maajoukkuetauon kruunasi joukkueen sisällä myrskynnyt koronapandemia. Tauti kiersi vuorollaan 90-prosenttia pelaajista ja tauon aikana harjoituksia saatiin pidettyä tasan kolmet. Kävijämäärä näissä harjoituksissa oli keskimäärin kahdeksan ihmistä, kun manageri Jesse Happonen ja seuran presidentti Aki Mäkinen laskettiin mukaan. Helmikuun saldoksi tuli nolla sarjapistettä.
Muutaman hankalamman pelin jälkeen viininpunaisilla oli silti vielä ohjaimet omissa käsissä, kun runkosarjaa oli kolmen ottelun verran jäljellä. Kotituplassa vastaan asettuivat pahin kilpailija JoSePa ja Liikunnan Riemu. Päätöskierroksella luvassa oli vierailu Somerolle. Kotituplan ympärillä hype oli suurta ja odotukset tapissa. AU:n piti naulata sarjapaikkansa noissa peleissä, mutta viikonlopusta tuli lopulta katastrofi. Palloa ei osattu enää laukoa maaliin ja Purppuralohikäärmeet kärsi tappiot sekä joutsalaisille että Riemulle.
Putoamispeikko
Putoamispeikko kampesi tulosten myötä kuiskuttelemaan AU:n korvaan. Homma karsintapaikan suhteen oli omissa käsissä, mutta kun vastassa oli ilman isoa panosta pelannut SoVo, niin kauhukuvat oli helppo piirtää seinille. Oli jälleen pakkovoiton paikka.
SoVo-pelistä kehkeytyikin draamankaareltaan kauden hienoin peli. AU oli puoliajalla tippumassa sarjasta, kun joukkue oli maalin tappioasemassa, ja JoSePa ja TPK olivat ottamassa pisteitä puolestaan omissa peleissään. Pukukopissa oli hiljaisempaa kuin siellä kuuluisassa huopatossutehtaassa. Vallitseva tilanne kuvotti. SoVo lisäsi johtonsa toisen jakson alkajaisiksi kahteen maaliin. AU jatkoi kuitenkin yrittämistä loppuun asti ja se palkittiin. Joukkueella oli virhetili täynnä, mutta se onnistui silti iskemään tulostaululle tarvittavat kolme maalia. Kaksi viimeisintä syntyivät viimeisen 2,5 minuutin aikana. Ei perhana luovutettu. Jos AU:n kautta pitäisi kuvailla kahdella sanalla, niin ne voisivat helposti olla: "Ei luovutettu!"
Summa summarum - AU on joukkue, liigajoukkue
Pelaajavalmentaja Sami Happosen summaus kaudesta on hieman monisanaisempi:
- Kouluarvosana tältä kaudelta voisi olla 7 (viime kaudella 9). Alkukausi oli aika karmea, mutta meidän täytyy huomioida sekin, että tässä on aika paljon niitä oppirahoja maksettu ja homma kehittyi kauden aikana paljon. Vielä jäi paljon parannettavaa, mutta nyt me tiedämme, mitä pitää tehdä ensi kaudella paremmin. Peliin valmistautumisissa ja valmentamisessa tiedämme nyt viimeistään paremmin, mihin pitää panostaa ja mitkä ovat meille niitä tärkeitä pelejä. Lähdemme kehittämään sitä omaa juttuamme paremmaksi, S. Happonen kommentoi.
- Selkeitä puutteita meillä on ollut erikoistilannepuolustamisessa. Myös liigatasolla vastustajan vastahyökkäykset ovat yksinkertaisesti paljon vaarallisempia, joten kenttätasapainon pitää olla jatkossa parempi. Kun tiedostamme nämä jutut, niin varmasti saamme niitä kehitettyä ensi kaudelle.
- Jos voitokkuutta ei lasketa mukaan, niin olimme tällä kaudella kuin Real Madrid. Tiukoissa paikoissa venyimme koviin suorituksiin. Mielestäni ansaitsimme paikkamme ensi kauden liigassa, S. Happonen päätti.
Samin kommentteihin on pelejä sivurajalta seuranneen ihmisen helppo yhtyä. Urheiluromantikon silmin AU:n tarinasta voi olla äärimmäisen ylpeä. Tai ainakin menneen kauden jälkeen siitä tuli kokonainen. On mieletön temppu nousta alle vuosikymmenessä Vitosesta Liigaan. Se mikä tarinasta tekee kokonaisen on se, että AU myös pysyi liigassa. Ranskalaisen visiitin huutelijoille näytimme nyrkkiä.
Loppuun lienee paikallaan heittää muutama pelaajanosto, vaikka joukkueena Purppuralohikäärmeet kansanhuveja tarjoileekin.
Ensinnäkin se, että Sami Happonen, Mikko Köönikäs, Akseli Mäkinen, Tuomas Happonen ja Jani Luoma pääsivät kokemaan edustusjoukkueen ensimmäisen vuosikymmenen päätteeksi liigaparketit juuri AU-paidassa on fantastista. Kaikilla takanaan hieno matka joukkueen runkona. Ikonisena hetkenä tältä talvelta mieleen jäi hyvin Mikko Köönikkään kauden ainoa maali, siinä oli tunnetta. Etenkin Köönikkään maalin jälkeinen tuuletus ei unohdu ihan hetkeen. Tai toivotaan, ettei unohdu, sillä koko maalia ei tullut nauhalle. Hyvin alastarolainen osuma siis :D
Saska Saveljeff teki hienon paluun parketille. Manageri oli jo rehellisesti sanoen rahtusen kyllästynyt ostamaan Saskalle satasten pelikamoja, sillä otteluita kolmemetriselle pelimiehelle oli kertynyt edellisen neljän kauden aikana vain 13. Se on todella vähän. Nyt viimein Saska selätti loukkaantumiskierteensä ja pääsi nauttimaan pelaamisesta yhteensä 19 ottelun verran. Ykkösen sarjatasolla otteluita Saskalle oli kertynyt vain kolme, joten nähtyjen esitysten jälkeen voi vain myhäillä.
Yksi kauden kruunuista oli Mikke Louhelan valinta kuukauden pelaajaksi. Tämä tapahtui tammikuussa, kun Mikke rohmusi kolmeen votto-otteluun tehot 7+2. Mustoksi jäi leveä palkintolautanen. Mikke oli myös liigakarsinnoissa käänteentekevä pelaaja osumiensa johdosta. Isojen pelien mies.
Isojen pelien miehenä karsinnoissa esiintyi myös Henri Saarinen. Kauden aikana "Hempalta" nähtiin muutama alavireinen ottelu, mutta tärkeimmässä paikkaa hän vartioi maalia kuin emokarhu pentuaan. Nollapeli Raahessa, never forget.
Koko joukkueesta ja pienestä AU-yhteisöstä saa hyvillä mielin jokainen olla ylpeä. Loput muistelu- ja fiilistelypuheet jätetään joukkueen sisäiseen päätösgaalaan, jossa palkitaan myös fanien valitsema vuoden pelaaja. Äänestys on nyt käynnissä AU Edarin Facebookissa.
Pelaajatilastot Futsal-Liigassa 2021-2022 (Ottelut, tehopisteet)
Petri Niinimäki 8, 0+0
Mikke Louhela 15, 13+5
Teemu Virtanen 20, 7+3
Sami Happonen 14, 0+0
Saska Saveljeff 16, 1+2
Tuomas Happonen 21, 11+7
Janne Mäkinen 5, 0+0
Henri Saarinen 18, 0+0
Mikko Köönikäs 12, 1+0
Aleksi Pekonen 21, 2+3
Otto Rouhiainen 20, 1+2
Jani Luoma 19, 9+11
Juuso Loponen 16, 2+1
Rei Hoda 6, 2+0
Akseli Mäkinen 12, 0+0
Emdad Palani 17, 0+1
Viljami Järvinen 8, 0+0
Riku Tamminen 20, 2+2
Joukkuetilastot Futsal-Liigassa 2021-2022
(Ottelut, 3 pisteen ottelut, 2 pisteen ottelut, 1 pisteen ottelut, 0 pisteen ottelut, tehdyt maalit-päästetyt maalit, pisteet)
22 / 3 / 2 / 0 / 17 / 53-132 / 13
Tehopisteet Liigakarsinnoissa 2022
Mikke Louhela 2, 4+0
Jani Luoma 3, 0+4
Teemu Virtanen 2, 2+1
Tuomas Happonen 3, 2+0
Aleksi Pekonen 3, 1+0
Juuso Loponen 3, 0+1
Henri Saarinen 3, 0+1
Oma maali 1
Kuva: Henrik Siiskonen
Copyright Alastaron Urheilijat r.y., Futsal / Tietosuojaseloste / Palvelun toteutus: JPmedia